Silmät kostuneina mietin niitä monia hetkiä, kun minulla on ollut riittämätön tunne.
On ollut hetkiä, kun minusta on tuntuntut, että en riitä isälleni. On ollut hetkiä, kun olen ollut varma, että en riitä ystäväksi toisille tai tyttöystäväksi kenellekkään. On ollut hetkiä, kun olen ollut epävarma ulkonäöstäni. Olen ollut varma, että en ole riittävän fit liikunta-alalle.
On ollut hetkiä kun olen ollut varma, että en pysty tekemään sitä ensimmäistä leukaa tai nostamaan isoja rautoja maasta. On ollut miljoonia hetkiä, kun olen ollut varma, että voimani eivät riitä treenin loppuun saakka.
Olen epäillyt suoriutumistani minulle annetuista vastuutehtävistä. Olen aina halunnut tehdä kaiken täydellisesti, eikä se ole siltikään riittänyt. Yritin hoitaa liian montaa asiaa samaan aikaan ja en riittänytkään kaikkialle.
Riittämistä voi harjoitella ja ajatuksiaan voi muuttaa. Suurin oivallukseni oli, että aivan ensin minun täytyy riittää itselleni. Laitoin monta ihmissuhdetta poikki, koska heille en oikeasti riittänyt. Kuitenkin kun rupesin uskomaan omaan riittävyyteeni, huomasin saaneeni myös ympärilleni ihmisiä, joille aidosti riitän. <3 On myös niitä riittämättömyyden juttuja, joihin pystyt itse vaikuttamaan kehittämällä itseäsi tai harjoittelemalla. Älä silloinkaan kuitenkaan anna kenenkään muun sanoa, mikä on tarpeeksi.
Jos nykyään tuntuu, että en riitä, niin aina on joku joka siitä muistuttaa!
Siksi minäkin tahdon muistuttaa sinua siitä, että sinä todella riität! <3
xx,
Linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti